Aivot eivät ole yksinäinen elin. Ne ovat sosiaaliset.
Hermostomme on rakentunut vuorovaikutuksessa. Katseissa, kosketuksessa, kuulluksi tulemisessa. Jo varhaisessa kehityksessä aivot oppivat turvallisuutta toisten ihmisten kautta.
Tämä ei katoa iän myötä.
Päinvastoin.
Vaihdevuosien aikana sosiaalinen yhteys ja merkityksellisyyden kokemus voivat olla ratkaisevia tekijöitä aivoterveyden kannalta.
Yksinäisyys näkyy aivoissa
Tutkimukset osoittavat, että pitkäaikainen yksinäisyys on yhteydessä heikompaan kognitiiviseen suoriutumiseen, lisääntyneeseen stressiin ja jopa kohonneeseen dementiariskiin.
Samaan aikaan myönteinen sosiaalinen vuorovaikutus aktivoi samoja aivoalueita kuin mielihyvä ja palkitsevuus.
Yhteys toisiin ei ole vain tunneasia. Se on neurokemiaa.
Vaihdevuodet voivat muuttaa sosiaalista dynamiikkaa
Moni nainen kertoo, että vaihdevuosien aikana ihmissuhteet tarkentuvat. Jotkut yhteydet syvenevät, toiset etääntyvät.
Tämäkin on osa siirtymää.
Energia suuntautuu uudelleen. Rajat selkiytyvät. Tarve aitoudelle kasvaa.
Aivot etsivät ympäristöä, jossa voi olla kokonainen.
Merkityksellisyys suojaa aivoja
Elämä, jossa on tarkoitusta, aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmiä ja tukee emotionaalista resilienssiä.
Merkityksellisyys voi löytyä monesta lähteestä:
työstä
luovuudesta
luonnosta
ihmissuhteista
auttamisesta
oppimisesta
Kyse ei ole suurista saavutuksista. Kyse on kokemuksesta, että oma olemassaolo on arvokasta.
Pieniä tapoja vahvistaa yhteyttä
Soita ihmiselle, jota ajattelet.
Osallistu ryhmään tai harrastukseen.
Jaa kokemuksesi ääneen.
Ole läsnä, kun joku puhuu.
Kirjoita tai luo jotakin, mikä tuntuu merkitykselliseltä.
Nämä kaikki lähettävät aivoille viestin: kuulut joukkoon.
Lopuksi
Vaihdevuodet eivät ole vetäytymisen aikaa. Ne voivat olla syvenemisen aikaa.
Kun annamme tilaa yhteydelle, merkitykselle ja rehelliselle vuorovaikutukselle, tuemme samalla aivojemme kykyä sopeutua, kasvaa ja rakentaa uusia polkuja.
Aivot tarvitsevat ravintoa, unta ja liikettä.
Mutta ne tarvitsevat myös toisia ihmisiä.
